Milla Teikari, 31, on koirahullu keräilijä – Katso kuvat lelukokoelmasta

11-vuotias valkealalainen tyttö seisoi marketin leluosastolla ja osoitti äidilleen lelupakkausta.

Sen sisällä oli Action Man -hahmo, maastoauto ja saksanpaimenkoira.

Pakkaus maksoi kymmeniä euroja. Hän halusi sen joululahjaksi.

Hän oli keräillyt koiraleluja ihan pienestä asti.

– Äiti vastasi, että en osta sinulle maasturia ja ukkoa sen takia, että haluat vain tuon koiran, Milla Teikari muistelee 20 vuotta myöhemmin.

Muovinen koira jäi kaihertamaan mieltä. Teikari metsästi samanlaista monta vuotta "kaikkialta", kuten kirpputoreilta, netin myyntipaikoista sekä kasari- ysäri- ja keräilijäryhmistä.

Sitten häntä onnisti. Koira löytyi lähempää kuin hän uskoikaan. Myllykoskelainen myyjä kauppasi figuuria netissä. Teikari sai sen kymmenellä eurolla.

– Tämä on yksi tärkeimmistä koiristani.

^{Tanttarissa sijaitsevan} omakotitalon olohuoneessa on lasivitriini, jossa on yli 600 muovista koiraa. Nyt 31-vuotias Teikari lopetti laskemisen 500:n kohdalla.

On saksanpaimenkoiria, noutajia, dalmatialaisia, bernhardilaisia, terrierejä.

Figuurit ovat pääosin 1990-luvulta ja 2000-luvun alusta. Seassa on myös vanhempaa ja uudempaa tuotantoa.

Suurin osa on Schleich-klassikkosarjaa. Osa edustaa muita koirasarjoja lähinnä 1990-luvulta.

– Silloin tehtiin paljon muovikoirasarjoja.

^{Lisäksi olohuoneessa} on esillä muun muassa Polly Pocket- ja Puppy in My Pocket -sarjojen figuureita.

Lelut eivät lopu kodissa tähän. Makuuhuoneen vitriinissä on satakunta muovista hevosta. Keittiön pöydälle Teikari on kaivanut kaapeista muun muassa Disney-barbiehahmoja Pocahontasista Notre Damen kellonsoittajaan.

Hän on myös keräillyt Leijonakuningas-figuureja.

^{Teikari aloitti} muovikoirien keräämisen leluiksi jo lapsena. Lahjoiksi hän sai niitä muun muassa joulupukilta ja vanhemmiltaan.

Osa figuureista on ostettu entisestä Kouvolan Muoviepoxista ja R-kioskilta.

Yläkoulun jälkeen homma räjähti käsiin hänen löydettyään kirpputorit.

Sitten tulivat netin kauppapaikat, kuten Huuto.net, Tori.fi ja keräilijöiden myyntiryhmät.

Teikarin keräilyharrastus on edelleen melko aktiivista.

– Viikoittain saattaa uusi koira ilmestyä laumaan.

Keräilyssä häntä viehättää se, että se on eräänlaista aarteenetsintää. Löydöstä tulee mahtava fiilis.

Figuurin nähdessään hän muistaa yleensä, onko hänellä sitä ennestään. Joitain hän hankkii tarkoituksella useampina versioina.

– Kustomoin koiria eli maalaan niitä uudestaan. Saatan myös muuttaa esimerkiksi hännän muotoa.

^{Teikari harmittelee} tämän päivän lelujen heikkoa laatua ja epärealistisuutta. Esimerkiksi koirat ovat suurisilmäisiä ja hevoset vaaleanpunaisia, hän sanoo.

Hänen mukaansa 1990-luvun eläinfiguurit jäljittelivät aitoja eläimiä eikä niiden mittasuhteita liioiteltu.

– Toivon lelujen pysyvän tulevaisuudessakin sellaisina, että jotkut innostuvat keräilemään niitä.

Teikari toivoo myös, että vanhemmat panostavat lasten leluihin ja monipuolisiin leikkeihin, jotta lasten mielikuvitus kehittyy. Pelkät puhelimet ja some eivät lapsia kehitä, hän sanoo.

Isä ihmetteli aikoinaan, miksi tytär tuhlaa kaikki rahansa muovikoiriin. Teikarin mukaan isä oli todennut, että kun olet iso, sinulla ei ole mitään muuta kuin muovikoiria – toisin kuin kavereillasi.

– No, minulla on nyt omakotitalo, auto, lapsi, aviomies ja ihan oikeitakin koiria.

Sittemmin isä on kehunut Teikarin kokoelmaa. Isä on itsekin keräilijä, tytär kertoo.

– Hän kerää puisia karhuja ja pinssejä.

Karhut tulevat perheen sukunimestä. Teikari on omaa sukua Karhu.

^Kokoelmasta maksamaansa hintaa Teikari ei halua edes ajatella, mutta "olisihan sillä rahalla saanut jotain muuta kivaa". Hänen mukaansa koirafiguurit eivät ole kuitenkaan kovin kalliita. Hän on maksanut niistä pääosin enintään 20 euroa kappaleelta.

– Jos oikeasti haluan jonkun tietyn koiran, olen valmis maksamaan siitä vaikka 50 euroa.

Erästä muovihevosta yritettiin ostaa häneltä kerran 100 eurolla, mutta hän ei myynyt. Joitain Disneyn Barbie-hahmoja hän on myynyt reilulla 50 eurolla.

Kylään tulevat kaverit alkavat heti etsiä koirien joukosta suosikkirotuaan ja muistella omia lelujaan, Teikari sanoo.

– Sen jälkeen he harmittelevat, miksi ovat antaneet omansa aikoinaan pois.

Hän kehottaa vanhempia säilyttämään vähintään lastensa lempilelut. Hän itse aikoo jemmata 4,5-vuotiaan Meetu-pojan leluista ainakin dinosaurukset ja rekat.

^{Kodissa on} äidin kokoelman osalta tietyt säännöt. Poika saa leikkiä joillain figuureilla, osa on tarkoitettu vain katseltaviksi.

– Hän on käsitellyt niitä aina nätisti. Kerran hän sanoi kissallekin, ettei äidin koiriin saa koskea.

Teikari haluaisi tuoda kokoelmansa muidenkin ihasteltavaksi, jos figuureille vain löytyisi jostain päin Kouvolaa lukolliset ja valvotut vitriinit.

Tärkein Teikarin keräilykohde ovat koirat. Hän on koirahullu.

Hänen mukaansa opettaja olisi antanut hänelle kuvataiteesta arvosanaksi kympin, jos hän olisi suostunut piirtämään tunneilla muutakin kuin koiria. Numero jäi yhdeksään.

– Tein sitten saviruukun tai hedelmälautasasetelman, mukana oli aina koira. Jos ei muualla, niin piirrettynä saviruukun reunaan.

^{Teikari pitää} käyttökoirista, varsinkin saksanpaimenkoirista. Hän puhuu itse pakkomielteestä.

– Niin kauan kuin olen osannut puhua, olen toivonut joulupukilta saksanpaimenkoiraa.

Joulupukki ei koskaan tuonut hänelle sellaista.

– Äiti sanoi, että miksi et voi tykätä pienistä söpöistä koirista, kuten muut lapset. Sellaista hän kuulemma olisi voinut itsekin hoitaa.

Teikari uskoo innostuksen rotuun lähteneen lastenkirjasta, joka kertoo saksanpaimenkoira Rin Tin Tinistä. Myöhemmin hän katsoi animesarja Hopeanuolta, jossa esiintyivät akitakoira Hopeanuoli ja saksanpaimenkoira John.

– Pidän karskin näköisistä koirista, jotka ovat rohkeita ja reippaita.

^{Teikarilla on} ollut aikuisiässä useita saksanpaimenkoiria. Tällä hetkellä perheessä on nelivuotias Ramon. Toinen koira on lähes neljän vuoden ikäinen amerikanakita Börje.

Lisäksi perheessä on akvaariokaloja ja kissa, 14-vuotias ragdoll Julia.

Teikari työskentelee lähihoitajana kotihoidossa. Hän nauttii työstään.

Aviomiehensä Matti Teikarin, 36, hän tapasi kuusi vuotta sitten ystävien luona illanvietossa.

Molemmat oli kutsuttu yhteisen kaverin luo kylään Saloon.

Kumpikin huomasi nopeasti, miten helppoa toisen kanssa oli jutella. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, Teikari sanoo.

– Meillä vain klikkasi. Luonteemme ja juttumme menivät yksiin.

Suhde eteni siitä vauhdilla. Mies muutti Salosta Kouvolaan. Sitten tulivat häät ja perheeseen syntyi poika.

– Olen sanonut kaikille, että kun lähtee Kouvolasta 250 kilometriä johonkin suuntaan, löytää hyviä miehiä.

Teikarin mukaan edelleen paras hetki joka aamu on se, kun herää toisen kainalosta.

^{Nykyisessä kodissaan} perhe on asunut pari vuotta. Teikarit eivät ehtineet näytössä nousta edes yläkertaan, kun he jo päättivät ostaa talon.

Lähes 3 000 neliön tontilla on tilaa koirille, lapsen leikeille ja autoille. Talossa puolestaan on riittävästi tilaa yövieraille – ja lelukokoelmalle.

Koirilla on aitaus pihalla ja oma huone pohjakerroksessa. Aiempi omistaja on tapetoinut kellariin johtavan rappukäytävän seinät 1980-luvun Kouvolan Sanomilla.

– Niitä on hauska lukea.

Avioparia yhdistävät monet asiat, kuten kiinnostus moottoripyöriin ja amerikkalaisiin autoihin sekä eläinrakkaus. Harley-Davidson-pyörän ostaminen oli Matti Teikarin suuri haave.

Unelma on nyt toteutunut. Autotallissa on sininen "Harrikka", jolla he ajelevat yhdessä.

– Autotalli on muutenkin Matin valtakuntaa.

Harley-Davidsonin lisäksi siellä ovat muun muassa moottorikelkka ja mönkijä.

^{Koirahulluus näkyy} perheen kodissa siellä täällä.

Koirateemaa esiintyy talouspaperitelineessä, laseissa, mukeissa, valokuvissa, ikkunoiden väleissä, jääkaappimagneetissa, koristelautasissa seinillä.

Sängyn päälläkin on lauma koirapehmoleluja.

– Edellisessä kodissani kylpyhuoneen lattiakaivon kannessa oli koiran siluetti. Harmi, etten voinut ottaa kantta mukaani, kun minulla ei ollut jättää toista tilalle.

Koirarakkaus on taltioituna myös ihoon.

Teikarilla on tatuoituna Ramonin kuva vasempaan olkavarteensa. Hieman alempana on tatuointi hänen ensimmäisestä saksanpaimenkoirastaan.

– Otin ensimmäisen koirani ja tatuoinnin 18-vuotiaana.

Koirat täyttävät muutenkin Teikarin elämän.

Hän käy saksanpaimenkoira Ramonin kanssa aktiivisesti näyttelyissä. Koira on useaan otteeseen palkittu.

– Tänä vuonna näyttelyitä on 20.

Sen lisäksi Ramon on kaverikoira. Kaksikko vierailee muun muassa palvelutaloissa ja lastentapahtumissa.

Talvisin Teikari ajaa koiravaljakolla lapsuudenkotinsa maisemissa Valkealan Anttilassa. Omien koirien lisäksi mukana on lainakoiria.

– Valjakkoajossa voi kokea vauhdin hurmaa ja sielu lepää kauniissa talvimaisemissa.