Lihansyöjäbakteerille riitti reitiksi pieni reikä sormessa – Harjoitus koiran kanssa vei Maarit Karhu-Teiskosen viikoksi sairaalaan

Mikkeliläinen Maarit Karhu-Teiskonen on viettänyt elämässään tuhansia tunteja koirien kanssa. Koirat kuuluvat sekä hänen työhönsä Lemmikkitarvike Riemun yrittäjänä että vapaa-aikaansa koiraharrastajana.

Tilanteet koirien kanssa ovat nopeita ja usein ennakoimattomia. Vahingossa voi vaikkapa jäädä sormi koiran hampaan ja koiran lelun väliin, kuten Karhu-Teiskoselle kävi sunnuntaina, elokuun 14. päivänä.

– Huuhtelin nirhauman vedellä, pistin laastarin päälle ja jatkoin harjoituksia. Ajattelin, että näitähän sattuu.

Karhu-Teiskonen ajoi illalla harjoituksista kotiinsa tietämättä, että oli saanut elimistöönsä Streptococcus pyogenes -bakteerin. Kansankielellä se tunnetaan lihansyöjäbakteerina.

^{Streptococcus pyogenes} aiheuttaa tyypillisesti nielurisatulehdusta, ihon ja pehmytkudosten infektioita, haavainfektioita ja verenmyrkytyksiä.

– Päivystyksissä toimiville lääkäreille tämä bakteeri on jokapäiväinen tuttavuus, mutta vakavat infektiot ovat niitä, joita me infektiolääkärit huolestuneina katselemme, kertoo Eloisan infektioylilääkäri Sakari Vuorinen.

Bakteerilla on nimittäin alaryhmiä, joista jotkin valmistavat toksiineja eli soluille myrkyllisiä aineita. Ne tuhoavat kudoksia.

– Toksiineja erittävät eli toksinogeeniset alakannat ovat erityisen aggressivisia aiheuttamaan infektioita, jos bakteeri pääsee ihon alle. Kuolleisuus voi perusterveilläkin olla merkittävää tasoa, kertoo Vuorinen.

Hän puhuu asiasta yleisellä tasolla ottamatta kantaa Karhu-Teiskosen tapaukseen.

^Maanantaina Maarit Karhu-Teiskonen aloitteli työviikkoa yrityksessään. Koska hänen sormensa oli yllättävän kipeä ja turvonnut, hän päätti olla chatin kautta yhteydessä Eloisan päivystykseen.

– Koska minulla ei ollut kuumetta, todettiin, ettei ole mitään hätää.

Seuraava yö oli tuskainen. Sormi oli jäykkä ja kipu eteni nivel niveleeltä ylös käsivartta kohden.

Aamun valjettua Karhu-Teiskonen päätti lähteä sairaalan päivystykseen. Hän sai jäykkäkouristusrokotteen ja antibioottikuurin sekä luvan palata kotiinsa särkylääkkeiden kanssa.

– Yleensä en syö ollenkaan särkylääkkeitä. Ajattelen, että ajoittainen päänsärkykin vain kuuluu elämään, hän kertoo.

Sinä päivänä hän söi kuitenkin särkylääkkeitä enimmäisannoksina – mutta niistä ei ollut apua.

– Muutama ystävä sanoi, että nyt ei näytä hyvältä. Olen sitkeänahkainen ja ajattelin, että niin kauan kuin pystyn puhumaan ja liikkumaan, oloni on siedettävä.

^{Myöhemmin samana} iltana kipu pakotti Karhu-Teiskosen palaamaan sairaalaan.

– Päivystyksen käytävillä kävelin ympyrää, koska en pystynyt kivulta olemaan enää paikoillani, kertoo Karhu-Teiskonen.

Kun päivystävä lääkäri oli tutustunut hänen tapaukseensa, hänet otettiin osastolle saamaan antibioottia suonensisäisesti.

Aamuun mennessä veren bakteeriviljelystä oli löytynyt stafylokokin lisäksi vaarallisempaa streptokokkia, ja edessä oli siirto leikkaussaliin.

Uutinen pysäytti Karhu-Teiskosen. Sairaalan sijasta hänen piti olla Kuopiossa messuilla ja seuraavalla viikolla oli edessä työmatka Saksaan. Koiran seuraavat tottelevaisuuskokeetkin odottivat kuukauden päässä.

– Suurin huolenaiheeni oli, milloin pääsen kotiin harjoittelemaan koiran kanssa, koska kisat olivat tulossa, hän nauraa.

^{Jälkeenpäin} Karhu-Teiskonen ymmärtää olleensa onnekas päästyään sairaalaan. Tulehdusalue avattiin nivelten huuhtelemiseksi ja osastolla vietetyn viikon aikana toipuminen oli nopeaa.

– Jos en olisi päässyt ajoissa hoitoon, sormi tai käsi olisi kai jouduttu poistamaan, hän epäilee.

Infektiolääkäri Sakari Vuorisen mukaan toksiineja eli bakteeriaineenvaihdunnan myrkkyä erittäviä bakteerikantoja ilmenee väestössä epidemioina.

Kuten virukset, voi toksinogeeninen bakteerikantakin levitä esimerkiksi matkailun välityksellä. Nyt esiintyvyys on ollut koholla.

– Kesällä ja syksyllä on esiintynyt tätä A-ryhmän streptokokkia esimerkiksi haavatulehduksen aiheuttajana tavanomaista enemmän. Tälle vuodelle tulee mieleeni 1–2 oikein vakavaa tapausta Eloisan alueella.

^{On silkkaa} sattumaa, että Maarit Karhu-Teiskonen sai bakteerinsa juuri koiraltaan.

– Koira voi ihmisen tavoin olla bakteerin kantaja, ja ihorikkoon joutuessaan bakteeri alkaa lisääntyä. Mitä suurempi on suusta haavalle siirtyvä bakteerimäärä, sitä varmemmin syntyy infektio. En antaisi koiran esimerkiksi nuolla haavoja, huomauttaa Sakari Vuorinen.

Sattumaa on sekin, että purema osui pieneen sorminiveleen, mistä tulehdus pääsi etenemään nopeasti.

Tapahtunut ei ole muuttanut Karhu-Teiskosen suhdetta koiriin varovaisemmaksi, mutta kolhuihinsa hän aikoo suhtautua aiempaa vakavammin.

– Ainahan sitä varoitellaan, että puremien kanssa pitäisi olla hereillä. Jatkossa olen ehkä sinnikkäämpi puskemaan itseäni hoitoon, jos tuntuu, että kipu on jotenkin erikoinen.

^{Sakari Vuorinen} arvioi, että koiran puremista tulehtuu noin viisi prosenttia. Kaikkia puremia tulisi hänen mukaansa puhdistaa ensin saippualla ja runsaalla vedellä, mutta saippua ei enää auta, jos bakteeri karkaa haavasta verenkiertoon. Siksi haavaan liittyviä oireita kannattaa pitää silmällä.

– Jos haava alkaa kipuilla, turvottaa, punoittaa, ja varsinkin jos siihen liittyy kuumeen kaltaisia yleisoireita, niin lääkäriin heti, kehottaa Vuorinen.