Matti Nykäsen tytär Eveliina Ojala, 34, ei pelkää julkisuutta ­– "Tietysti kerron Matti-papasta, joka on taivaassa"

Muuramelainen Eveliina Ojala (ent. Mäntykangas), 34, on totutellut uuteen sukunimeensä pari kuukautta.

– Harjoittelin Ojalan kirjoittamista paperille jo ennen häitä, joten aika hyvin muistan sen. Tosin häissä kuvaaja tuli kättelemään ja esittelemään itsensä, jolloin ojensin käteni ja vastasin ”Eveliina Mänty... ei kun siis Ojala”, hän naurahtaa.

Sukunimi on Eveliinalle kolmas, sillä hänet kastettiin Nykäseksi isänsä Matti Nykäsen mukaan.

Pia-äiti erosi Nykäsestä Eveliinan ollessa vuoden ikäinen ja muutaman vuoden päästä siitä, hän meni naimisiin Risto Mäntykankaan kanssa. Silloin myös Eveliinan sukunimi vaihtui.

Eveliinasta tuli Ojala, kun hän meni naimisiin Vili Ojalan kanssa elokuussa.

^{Tatuointi käsivarressa} kuvastaa 20-vuotiaan Ojalan kipuilua itsestään. ”Be Yourself because everyone else is taken” -teksti muistuttaa olemaan oma itsensä, koska kaikki muut ovat jo varattuja.

– En ole perussuomalainen luonne. Kerron mielipiteeni ja sanon asiat, ja olen useimmille ihmisille liikaa. Minun on pitänyt opetella, etten jumalauta muuksi muutu. Toki olen harjoitellut, että asiat voi ilmaista monella tavalla, mutta tällainen olen.

Temperamentti on periytynyt sekä äidin että isän puolelta, Ojala arvelee. Siitä on ollut myös hyötyä.

– En olisi selvinnyt tästä elämästä ilman luonnettani, se on myös iso voimavara.

^{Isäsuhde oli} vaikea, eikä Eveliina Ojala liioin innostu keskustelemaan biologisesta isästään, Matti Nykäsestä, joka menehtyi vuonna 2019. Nykänen ei ollut tyttärelleen isä tavalla, jota lapsi olisi toivonut.

– Ei valitettavasti, Ojala toteaa napakasti ja oikaisee ryhtiään.

Nykänen oli mäkihypyn moninkertainen maailmanmestari ja olympiavoittaja, sekä myöhemmin laulajana koko Suomen kansan tuntema julkkis. Hänen elämäänsä varjostivat alkoholisoituminen ja väkivaltatuomiot.

– Kun jompikumpi vanhemmista ei ole ollut sillä tavalla läsnä lapsena, kuin olisi tarvinnut, tietenkin se vaikuttaa elämään – negatiivisesti. Se on valitettavasti lapsen vastuulla elvyttää ja korjata itsensä aikuisena. Selvittää, mistä omat vajavaisuudet johtuvat, miksi vaikka käyttäytyy tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa. Moni asia johtaa isättömyyteeni, eikä kukaan muu ole voinut käydä asiaa läpi kuin minä.

– Ja vaikka isäni eläisi ja kykenisi pyytämään tiettyjä asioita anteeksi ja olemaan isä, se ei poista sitä, mitä minä olen jäänyt vaille lapsena, hän jatkaa.

Ojalan lapselle Nykänen on Matti-pappa.

– Tietysti kerron Matti-papasta, joka on taivaassa. Hänen kuvansa on myös jääkaapin ovessa. Kyllä se päivä vielä tulee, kun lapsi itse haluaa kysyä asioita. Hän saa tietää niistä ikätasonsa mukaisesti.

^{Ojala työskentelee} ratkaisukeskeisenä valmentajana. Ojalan omilla lapsuudenkokemuksilla on ollut kauaskantoiset vaikutukset, joten aihepiiri on naiselle itselleenkin läheinen. Hän haluaa kehittää ihmisenä sekä itseään että muita.

– Esimerkiksi painonhallintaongelmissa on tärkeää miettiä, onko asian kanssa kamppailtu jo lapsena vai miten ongelma on syntynyt. Usein sellaisille ihmisille, joille paino ei ole ollut ongelma jo lapsena, muutoksen omaksuminen voi olla helpompaa.

Valmentaminen ei ole pakottamista.

– Se ei toimi, jos sanoo valmennettavalle, että ”nyt sä alat tekemään näin ja et tee noin”. Jos vaikka sanotaan alkoholistille, että lopeta juominen, niin eihän se lopu. Se oivallus pitää tulla itsestä.

Ojala sanoo, että usein ihmiset kamppailevat samantapaisten painonhallintaongelmien kanssa. Ero on siinä, että kaikille ei toimi sama valmennustapa toimintamallien purkamiseen.

– Jos on perustavanlaatuisia ongelmia oman itsensä johtamisen ja mielen kanssa, sitä ei korjata viikossa. Kun aloittaa pienistä muutoksista, myös mieli pystyy omaksumaan muutokset ja uusista tavoista voikin tulla rutiineja. Elämäntapamuutos on pitkä, jopa vuosia kestävä prosessi.

^{Haaveena Ojalalla on} täysipäiväinen yrittäjyys eri töiden parissa. Valmentamisen lisäksi Ojala työskentelee tällä hetkellä lähihoitajana kotihoidossa. Myös sisällön tuottaminen omaan sosiaalisen median kanavaan on olennainen osa arkea.

Julkisuus ei pelota.

– Kun katson vanhoja lehtijuttuja äidistä ja iskästä, ovathan ne hyvin eri maata kuin tänä päivänä. Ennen rötösteltiin ja retosteltiin. Koen, että media on mennyt positiivisempaan suuntaan. Minulle on tärkeää, että saan puhua niistä asioista, jotka ovat minulle tärkeitä, Ojala sanoo, ja lisää, että kaikkihan on nykyään tavallaan julkista.

– Ja somen aikakautena kaikki sellaiset ovat julkkiksia, joilla on paljon seuraajia. Minä en lukeudu niihin ihmisiin, joilla on paljon seuraajia.

Ojalanevellä on Instagramissa lähes 7500 seuraajaa.

^{Eveliina Ojalaa nähdään} myös näyttämöillä, sillä hän on mukana Karavaaniteatterin Elämä on laiffii -musikaalinäytelmässä. Se sai ensi-iltansa Jyväskylässä vuonna 2021. Näytelmä kertoo Matti Nykäsen vaiherikkaasta elämästä, ja sitä esitetään parhaillaan kiertueella eri puolilla Suomea.

Ojala päätyi näytelmään mukaan pyynnöstä, ja hänen luonteellaan uusille asioille on helppo sanoa ”kyllä”.

– En ajattele, että näytelmä kertoo iskästä, vaikka näyttelenkin siinä äitiäni, isäni äitiä ja toimittajaa. Näytteleminen on työtä, josta nautin, Ojala kertoo.

Ainoa miinus monialaisessa elämäntavassa on vapaapäivien puuttuminen.

– Jos voisi saada saman rahan yhdestä paikasta ja tehdä töitä 8–16, sehän olisi mahtavaa. Mutta se ei sovi minulle. Tykkään kaikista jutuista, joita saan tehdä.

– Tietenkin välillä tuntuu, että pälli leviää. Jos olisi vain Vili ja minä, aikaa olisi enemmän. Mutta luojan kiitos meillä on myös lapsi, joka haluaa huomiotani ja jonka kanssa haluan viettää aikaa. Se on välillä dilemma, joka pitäisi pystyä ratkaisemaan. Eikä se ole asia, jota ei voisi ratkaista – sen eteen pitäisi vaan alkaa tehdä asioita, Ojala toteaa.

^{35 vuotta on} Eveliina Ojalan ikä ensi kesänä. Lapsettomuudesta ja sen hoitamisesta avoimesti puhunut Ojala ajattelee nyt, että se, missä järjestyksessä asiat elämässä tapahtuvat, ei ole sattumaa.

– Jos olisin mennyt naimisiin 20-vuotiaana, hankkinut talon ja lapset, ei elämässä enää olisi suurta odotettavaa. Ellei eroaisi ja menisi uudestaan naimisiin, Ojala naurahtaa.

– Kaikki on siis mennyt juuri sillä tavalla ja siinä järjestyksessä, kun niiden on pitänytkin mennä. Minun piti kasvaa henkisesti, kehittää kärsivällisyyttäni ja oppia, että elämässä ei saa asioita aina silloin, kun haluaa.

Lapsettomuushoidot olivat rankkoja. Ollessaan 28-vuotias Ojala kävi meediolla. Siinä vaiheessa lasta oli yritetty jo pitkään ja takana oli myös keskenmeno.

– Meedio sanoi, että hän näkee pellavapäisen lapsen, ehkä useammankin. Kysyin häneltä, milloin tämä tapahtuu? Meedio näki numeron 31 ja silloin ajattelin, että herranjumala, en ala odottamaan niin kauaa – katsohan uudestaan sinne kristallipalloosi!

Kun Ilona syntyi, Ojala täytti kuukauden päästä 31.

– Ja Ilona on kyllä pellavapää.

^{Ilona on} Eveliinan ja Vilin silmäterä, jota yritettiin haluttua kauemmin. Kun haave lopulta toteutui, vauva-arki osoittautui odotettua vaikeammaksi.

– Muistan, kun Facebookin erilaisissa vanhempiryhmissä alkoi tulla jo kolme kuukautta vauvan syntymän jälkeen julkaisuja, että ”tein positiivisen raskaustestin, ihanaa!”, ja minä meinasin oksentaa ajatukselle. Mietin, että mikä minussa on vikana, kun en ajattele samalla tavalla.

Ojala tietää nyt, että perheiden tilanteita ei voi verrata toisiinsa suoraan. Myös vauvat voivat olla eri tavalla vaativia.

Ojala itse kaipasi eniten itsensä ja lapsensa välille omaa rakkauden kieltään, puhetta.

– Kun lapseni alkoi puhua puolitoistavuotiaana, arjesta tuli hiljalleen helpompaa. Se aika, kun hän ei pystynyt ilmaisemaan omaa tahtoaan muuta kuin huutamalla, oli vaikeinta. Nyt ymmärrämme toisiamme.

Jos Ilona joskus saa sisaruksen, Ojala aikoo kiinnittää enemmän huomiota omaan jaksamiseensa.

– Ainakin tiedämme, mitä se voi olla, jos päätämme lähteä yrittämään toista lasta: helvetin paljon valvomista.

– Aion laittaa Peltorit korviin, että siinäpähän huutaa. Tuntuu, että Ilonan kohdalla reagoin jokaiseen itkuun heti ja ajattelen, että se ei ollut hyvä asia. En aio toista kertaa menettää vuotta tai kahta elämästäni siksi, että vauva ei viihdy vaunuissa. Toinen lapsi pääsee nopeasti jyvälle, että elämässä pitää jakaa asioita, koska hän ei ole ainoa lapsi.

Ojalan mukaan itsensä pitää välillä laittaa kaiken etusijalle.

– Jos et ole itse elämäsi tärkein henkilö, et voi antaa parastasi myöskään läheisillesi. Lapset voivat hyvin silloin, kun aikuiset voivat hyvin.

^{Kaikkeen elämässä} ei pysty itse vaikuttamaan. Eveliina Ojala uskoo yliluonnollisiin asioihin.

– Maapallo ei voisi olla tällainen, jos kaikki olisi tieteellä selitettävissä. En myöskään tiedä mitä pahaa siinä on, jos uskoo johonkin, ja se antaa omaan elämään voimaa. Oli se sitten jumala tai jokin yliluonnollinen asia, joka antaa positiivisuutta, kasvattaa sinua ja vie eteenpäin. Keneltä se on pois?

Näkökulma on kirvoittanut keskusteluja myös kotona. Ojalan puoliso ei ole kaikesta samaa mieltä.

– Vili on tiedeihminen, ja minä olen humppeli hamppeli. Meillä on mielenkiintoisia keskusteluja, joskus riitojakin, näistä asioista. Olemme molemmat aika vahvoja mielipiteissämme.

Ojalan mielestä keskusteluja pitääkin käydä, eikä parisuhde ole koskaan täysin valmis.

– Pitäisi aina yrittää nähdä ja ymmärtää, mistä sen toisen ihmisen tunne ja ajatus tulee. Jos ajattelee vain miltä itsestä tuntuu, se ei johda kovin pitkälle.

Ojala haluaa oivaltaa ja oppia, vaikka se ei aina helppoa ole hänelle itselleenkään.

– Olen räjähtävä luonne sekä positiivisessa että negatiivisessa mielessä. Mutta olen oppinut hillitsemään itseäni, ja näen sen myös hyvänä asiana. Jos ihminen kokee, ettei hänessä itsessään ole mitään kehitettävää, se on surullista.

^{Elämä on kantanut} haasteista huolimatta, ja siitä Ojala kiittää omaa luonnettaan ja ketäpä muutakaan, kuin omaa äitiään.

– Äiti on antanut minulle hyvät eväät elämään. Käytöstavat, mallin toisten ihmisten kohteluun ja sellaiset asiat. Äidin kanssa kaikki on mennyt aina tosi hyvin.