Kirja-arvio: Asko Sahlberg tekee historian eläväksi vaativankin lukijan makuun

Asko Sahlberg

Pompeius

Like 2024, 463 s.

Asko Sahlbergin uutuus Pompeius on kirjailijan kolmas antiikin Rooman vaiheita nimihenkilönsä kautta valottava proosateos. Aiemmat saman genren teokset Sahlbergilta ovat Herodes (2013) ja Pilatus (2016).

Teoksen päähenkilö Gnaeus Pompeius on roomalainen sotapäällikkö, joka kokee elämäntehtäväkseen turvata Rooman tasavalta ulkopuolisten vihollisten, valloitusretkien ja tasavallan omien juonittelevien patriisien valtataisteluilta.

Pyyteetön vallasta ei ole päähenkilö Pompeiuskaan. Tasavallan ja omankin edun vaatiessa hän on valmis sekä juonimaan hengiltä kilpailijansa sekä järjestelemään perhe-elämäänsä uudelleen.

^{Teos sijoittuu} 450-vuotisen Rooman tasavallan viimeisiin vuosikymmeniin päättyen noin vuoteen 50 ennen ajanlaskun alkua. Antiikin Rooman tuntua teoksessa lisäävät historian tutut henkilöt, kuten Cicero, Caesar, Cassius ja Brutus.

Päähenkilö Pompeius raivaa nuorena miehenä tiensä pelätyksi ja kunnioitetuksi sotapäälliköksi. Korskeus ja huomatuksi tuleminen ovat nuorelle Pompeiukselle tärkeää. Iän karttuessa Pompeius kaipaa rauhallisempaa elämää, ja tasavallan säilyttäminen ja vakaat olot tulevat henkilökohtaista menestystä tärkeämmiksi.

Välillä päähenkilö pohtii ihmisen eloa.

"Kaikki katoaa, Pompeius ajatteli kallionkielekkeelle istahtaessaan, paitsi ihmisen hulluus, joka syntyy kerta kerralta uudelleen. Se matkustaa halki vuosisatojen, pesiytyy sukupolviin, raivoaa aikansa ja tekee tilaa uusille mielettömyyksille."

^Sahlberg juoksuttaa kirjassa eteemme roomalaisen yläluokan hedonismin ja huikentelevaisuuden; juhlat jatkuvat läpi öiden, eivätkä aviosuhteet ole este intiimille kanssakäymiselle.

Sota on julmaa ja veristä, eikä Sahlberg piilottele sitä. Satojatuhansia miehiä kuolee taistelutantereilla. Irti leikattuja päitä nostetaan esille Roomaan johtavan tien Via Appian varrelle.

Sahlberg osoittaa hallitsevansa suvereenisti koukuttavan juonen rakenteen, laajan henkilögallerian luomisen ja historian tekemisen eläväksi vaativallekin lukijalle.

Romaanin sivuhenkilöistä puhutteleva on Pompeiuksen uskollinen palvelija Romulus. Hän poikkeaa muista henkilöhahmoista siinä, että lopulta hän taitaa olla ainoa, joka ei juonittele eikä saata Pompeiusta vaaraan tai häpeään.

^Kirjailija taitaa kauniin kielen. Runsaiden tapahtumakulkujen välissä on suvantopaikkoja, joissa levähtää. Uusi kappale alkaa esimerkiksi näin:

"Taivaankappaleiden kalpea valo sinistytti karun tienoon. Viileä yötuuli kantoi sakaalien haukkua ja arolla paahtuneen ruohon kuivaa tuoksua."

Sahlbergin historiaproosaa on jo aiemmin rinnastettu Mika Waltariin. Myös Pompeius-teoksessa on samaa kiehtovuutta, kohtalon omaisuutta ja historian kosketusta kuin esimerkiksi Waltarin Turms kuolemattomassa tai Johannes Angeloksessa.