Peliarvio: Nintendo World Championships tarjoaa piristävää näkökulmaa klassikoihin

Nintendo World Championships: NES Edition

(Nintendo, Indieszero. Switch. Pegi 7.)

Nintendo tekee historiaa – avaamalla historiaansa.

Lokakuun alussa Kiotossa avautui Nintendo Museum, interaktiivinen museo, joka käsittelee japanilaisen pelijätin 135-vuotista taivalta leikin ja luovuuden kautta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun mikään pelistudio tekee vastaavaa.

Mutta Nintendon historia on aina ollut esillä sen peleissä. Nintendo ei ole koskaan halveksinut menneisyyttään, vaikka matkalle mahtuu teknisesti vaatimatonta antia etenkin 1980-luvulta.

Sarjat, kuten Mario, Metroid ja Zelda, ovat luoneet pitkän suosionsa perinteitä kunnioittaen – ja niitä ravistellen. Samalla klassikoita on päässyt pelaamaan uusilla laitteilla.

Nintendo World Championships: NES Edition on riemastuttavan kekseliäs osoitus asenteesta kohti mennyttä. Se on virtuaalinen museo modernilla otteella.

Tarkoitus on läpäistä kohtauksia vanhoista NES-konsolin peleistä mahdollisimman nopeasti. Kuka nappaa ensimmäisenä sienen Super Mario Bros 3:ssa (1989), kuka juoksee ykkösenä vihollisten ohi Kirby’s Adventuressa (1993)?

Pelaaminen kiehtoo yksin, mutta kokemus nousee huumaavaksi samalta ruudulta porukassa pelattuna.

Silloin elämyksen voi jakaa aina kahdeksan hengen kesken. Tv-näyttö hajaantuu siten, että kaikilla on pieni ruutu omaa, läkähdyttävää suoritusta varten.

^{Pohjimmiltaan} kyse on Nintendon tavasta tulkita speedrunia eli pikapelaamista, joka on suosittu viihdemuoto netissä. Ideana on katsoa pelejä läpäistävän niin vauhdikkaasti kuin mahdollista. Tätä on nähty Ylelläkin.

Mutta nyt peli tekee jokaisesta pikapelaajan kuin vahingossa. Yhtä lailla ilahduttavaa on, miten pirteästi näytetään mallia siitä, että mennyttä voi katsoa muutenkin kuin puhtaan retron ja nostalgian kautta.