Epämääräiset kivut paljastuivat kuolettaviksi – pian joensuulaislähtöinen Jone Nuutinen joutui hyvästelemään puolisonsa

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 16.7.2024.

Ilosaarirock-perjantain aamuna Jone Nuutinen, 55, istui hotelli Kimmelin aulassa. Ranteessa hänellä oli jo rokkiranneke.

Rannekkeeseen liittyy olennaisesti myös Nuutisen tämänhetkinen ammatti.

Hän nimittäin luotsaa Nordband Ltd -yritystä, joka valmistaa tapahtumarannekkeita – ja on valmistanut myös sen kyseisen Ilosaarirock-rannekkeen, joka Nuutisen ranteessa komeilee.

^Ilosaarirock on ollut Nuutisen uralla merkittävä tekijä. 90-luvulla hän toimi festarin promoottorina ja oli mukana nostamassa tapahtumaa vaikeiden aikojen yli.

– Ilman Ilosaarirockia en olisi tehnyt mitään, mitä olen tehnyt viimeisen 30 vuoden aikana, Nuutinen toteaa.

^{Ennen Ilosaarirockiin} mukaan lähtemistä Nuutinen pyöritti parin vuoden ajan ensimmäistä yritystään, pientä levykauppaa Joensuussa.

Musiikki on ollut Nuutisen elämässä mukana jo nuoresta iästä asti. Ensimmäisen bändinsä hän perusti jo yläasteikäisenä ja muita "harrastevirityksiä" oli täysi-iän kynnykselle asti.

– Olin peruskoulussa musiikkiluokalla, ja jokaisen piti valita oma soitin. Minä valitsin trumpetin, en tiedä miksi. Enää en osaa trumpettia soittaa, Nuutinen nauraa.

^{Ilosaariuran jälkeen} Nuutinen toimi usean yhtyeen managerina. 10 vuoden ajan hän vei musiikkia maailmalle.

Paluu tapahtuma-alalle koitti, kun hän alkoi luotsata muun muassa tapahtumarannekkeita valmistavaa yritystään.

Kansainvälistä yritystä pyörittävän Nuutisen ja hänen perheensä elämä muuttui täysin keväällä 2023.

– Puolisollani alkoivat vapun aikoihin epämääräiset kivut kyljessä. Lopulta paljastui, että hänellä oli laajalle levinnyt paksusuolisyöpä.

^Alkushokki oli perheelle valtava. Nuutisella ja hänen edesmenneellä Katri-puolisollaan on 16-vuotias tytär, Nea.

– Kun Katri joutui sairaalaan, piti teinillekin kertoa, että äiti on sairas. Pian oli myös selvää, että Katri ei tule tästä selviämään.

Heinäkuussa, kaksi kuukautta diagnoosista, Nuutisen avovaimo menehtyi Terhokodissa Helsingissä 55-vuotiaana.

– Epätietoisuus oli pahinta. Kun Katri lopulta menehtyi, oli se tavalla tai toisella helpotus.

^{Puolison kuolemasta} alkoi toisenlainen prosessi. Nuutinen on kiitollinen siitä, että he ovat kasvattaneet kypsän tyttären.

– Nea otti paljon vastuuta ja on osannut olla tarvittaessa myös itsenäinen.

Teini-ikäisellä asian prosessointi on Nuutisen mukaan erilaista kuin aikuisella. Nuoret elävät hetkessä. Kavereiden tuki on ollut hänen tyttärelleen tärkeää.

^{Nuutinen kävi} tyttärensä kanssa päivittäin useita kertoja Katrin luona sairaalassa. Lopputulema oli kaikille tiedossa ja kaikesta pystyttiin puhumaan.

– Mitään ei jäänyt sanomatta, Nuutinen kertoo.

– Se oli kullanarvoista.

Katrin persoonasta kertoo Nuutisen mukaan paljon se, mitkä asiat avovaimoa huolettivat kuolinvuoteellaan.

– Yksi suurimpia huolia oli se, onko villakoiramme kynnet leikattu, Nuutinen hymyilee.

^{Katri menehtyi} Nea-tyttären rippikesänä.

– Rippijuhlat olivat heinäkuun viimeisenä viikonloppuna ja viikon päästä olivat äidin hautajaiset.

Rippijuhlissa otetuista perhekuvista puuttui yksi tärkeä ihminen.

Nuutinen joutui myös kertomaan suru-uutiset kasvotusten Katrin vanhemmille. Katrin äiti on muistisairas, eikä ole ehkä vieläkään täysin ymmärtänyt, että Katri on menehtynyt.

– Lähtiessä appivanhempien luota ensimmäinen ajatus oli, että pitäisi soittaa Katrille ja kertoa, että kaikki meni hyvin, Nuutinen kertoo.

^{Edesmennyt jatkaa} elämää läheisissä. Tämä on ollut Nuutiselle tärkeä asia ymmärtää.

– Katri oli toiselta koulutukseltaan puutarhuri. Hänen poismenonsa jälkeen on ollut pakko opetella hoitamaan pihaa ja kasveja. Näin Katrin osaaminen elää nyt meissä läheisissä, Nuutinen kertoo.

Osa Katrista on myös ollut fyysisesti läsnä perheen kotona. Katri tuhkattiin, ja Nuutinen otti uurnan mukaan kotiinsa hautaustoimistosta.

– Uurna oli vuoden meillä, ja pitkään oli sellainen tunne, että Katri on kotona.

^{Silti Nuutisesta} tuntui, että jotain tuhkille pitäisi tehdä. Hänen Englannissa asuvan ystävänsä puoliso on taiteilija, joka tekee realistisia maalauksia. Syntyi ajatus tehdä muotokuva Nuutisen puolisosta.

Muotokuvassa Katri on myös konkreettisesti läsnä yllättävällä tavalla.

– Otin uurnasta tuhkaa ja sotkin sitä väriin, jolla maalaus tehdään, Nuutinen kertoo.

Hautaustoimilaki määrää, että vainajan tuhka on haudattava pysyvästi yhteen paikkaan vuoden kuluttua tuhkauksesta. Tuhkan käyttö muotokuvaan oli Nuutiselle tärkeä osa surutyötä, vaikka se lain kirjan mukaan on hieman harmaalla alueella.

– Nyt Katrin sielu on mukana taulussa, Nuutinen sanoo.

Kun kävi selväksi, että muotokuvaidea toteutuu, varasi Nuutinen viimein ajan uurnan laskulle.

^{Moni velloo} luopumisen tuskassa menetyksen jälkeen vuosikausia. Nuutinen korostaa, että on löydettävä joku tapa millä päästää siitä irti ja pitää silti menehtynyttä läheistä läsnä elämässään.

– Ei edesmennytkään sitä halua, että läheiset jäävät kiinni menetykseen.

Nuutiselle myös puhuminen on ollut terapiaa. Kun Katri menehtyi heinäkuun toisena päivänä kesällä 2023, oli Nuutisen tarkoitus lähteä seuraavana viikonloppuna Joensuuhun Ilovaariin.

– Kysyin tyttäreltäni ja muiltakin läheisiltä, mitä mieltä he ovat, kannattaako minun lähteä. Kaikki sanoivat: mene vaan.

^Ilovaarissa Nuutinen jutteli parinsadan ihmisen kanssa, tuttujen ja tuntemattomien. Puhuminen auttoi asian käsittelyssä.

Menehtyneen läheisille tarjotaan Terhokodin puolelta kolme käyntiä terapiassa. Lisäkäynnitkin olisivat olleet mahdollisia, mutta Nuutinen ja hänen tyttärensä eivät kokeneet sitä tarpeelliseksi.

– Kun tiedettiin jo ennalta, mitä oli luvassa, olimme jo ainakin alitajuisesti prosessoineet asian. Kumpikaan ei romahtanut, Nuutinen kertoo.

^Arki, jota elettiin ennen puolison kuolemaa on edelleen läsnä. Katrin vaatteet ovat edelleen kaapissa. Joitakin kenkiä mittavasta kenkäkokoelmasta Nuutinen on myynyt pois.

Sairaslomaa työstään yrittäjänä Nuutinen ei missään vaiheessa ottanut.

– Se, että töitä pystyy tekemään täysin kotoa tai mökiltä käsin on ollut pelastus.

Työ on tuonut sisältöä elämään, mutta Nuutinen ei ole kuitenkaan pyrkinyt upottamaan tragediaa työntekoon.

^Katrin uniikki muotokuva saadaan kotiin ensi viikolla.

– Se on sellainen kulminaatiopiste tälle prosessille, Nuutinen pohtii.

Taulun taakse Nuutinen suunnittelee kirjoittavansa kirjeen, jossa kertoo tarinan siitä, miten hän tutustui taiteilijaan ja miten muotokuva syntyi – ja mitä se pitää sisällään.