Kolin jäätie saatiin auki pitkän öisen jäädytysoperaation jälkeen – "Ei viitsinyt luovuttaa, kun oli senteistä kiinni"

Kolin ja Vuonislahden välinen jäätie avattiin liikenteelle maanantaina iltapäivällä kello 16.

Ensimmäisen puolen tunnin aikana Pielisen ehti ylittää kymmenkunta henkilöautoa. Innokkaimmat ylittäjät olivat liikkeellä heti tien avauduttua.

Jäätien avautuminen oli mennä senttipeliksi, sillä viime viikon keskiviikkona tehdyissä mittauksissa jäätä ei ollut vielä riittävästi.

Tie avataan, kun teräsjääksi laskettavaa jäätä on koko tien osuudella vähintään 40 senttiä.

Jäätie on seitsemän kilometriä pitkä. Jään paksuus mitataan kairaamalla kolme reikää aina sadan metrin välein.

– Keskiviikkona 19 kohtaa jäi sentin alle. Pienin mittaluku oli 43 senttiä, mutta koska päällä oli muutama sentti kohvaa, se vähensi vahvuutta, jäätietä hoitava Calle Heinonen kertoo.

^{Viikonlopun lyhyt} pakkasjakso pelasti tilanteen. Calle Heinonen ja hänen apunaan ollut Jouko Vallius ottivat varman päälle ja pumppasivat tien pinnalle vettä jäätymisen edistämiseksi.

– Koska lauantaina oli komea keli, päätettiin antaa ihmisten ulkoilla päivällä ja lähdettiin iltavuoroon. Puoleenyöhön mennessä saatiin jäädytettyä ne puuttuvat kohdat.

Pakkanen teki tehtävänsä, ja maanantain mittauksessa jäätä oli tullut reippaasti lisää.

– Siellä alkoi olla jo viittäkymmentä senttiä. Kyllä se vähän hymyilytti kun huomasi, että jäädytyksestä on ollut apua, Heinonen myhäilee.

– Silti ei viitsinyt nuolaista ennen kuin viimeisellä reiällä. Kyllä se pieni työvoitto oli, kun viimeiseen yöhön satsattiin täysillä. Ei viitsinyt luovuttaa, kun oli senteistä kiinni.

Ely-keskus edellyttää, että tarvittava jäämäärä on kertynyt helmikuun 15. päivään mennessä. Muuten tietä ei avata.

^{Jäätien suurin sallittu} nopeus on 50 kilometriä tunnissa. Tiellä on kolmen tonnin painorajoitus ja ajoneuvojen vähimmäisetäisyys on 50 metriä. Jäätiellä ei saa ohittaa eikä pysähtyä.

Calle Heinosen mukaan kaahaaminen pilaa jäätien.

– Luonnontuotteen kanssa ei kannata pelleillä. Jään alle tulee aalto, kun tiellä ajetaan nopeasti. Se puristaa vettä rantaa vasten, ja jossain kohdin paineen pitää päätä pois.

– Eli noudatetaan niitä liikennemerkkejä: ei ohitella eikä kaahata. Sujuvaa rauhallista kulkua yli. Valtaosa autoilijoista totta kai noudattaa näitä sääntöjä, Heinonen sanoo.

Vaan eivät kaikki. Kaksi talvea takaperin jäätiellä oli nopeutta mittaava näyttötaulu, jonka muistiin vauhdit tallentuvat. Huiput olivat 130 kilometriä tunnissa.

^{Jäätie suljetaan,} kun se ei ole enää turvallisesti ajettavassa kunnossa. Yleensä kevätaurinko sulattaa rannat, eikä jäälle pysty enää ajamaan.

– Voi laittaa vain villejä veikkauksia siitä, paljonko päiviä tulee. Toivottavasti edes maaliskuun loppuun asti, Calle Heinonen tuumaa.

Jäätie voidaan sulkea myös railojen vuoksi.

– Isolla selällä railoja syntyy kaiken aikaa. Nytkin jäätiellä on yksi väistettävä railo. Ei iso, mutta railo kumminkin. Niitä täytyy seurata.

Heinonen tarkistaa jäätien kunnon joka päivä. Lumisateen lisäksi tuuli voi puhaltaa tieuran täyteen lunta.

– Ulapalla tuuli kulkee ja lumi pöllyää. Nyt kun lunta on jäällä vähän ja tien penkat ovat pienet, lumi menee tuulen mukana tien yli. Korkeammilla penkoilla tie voi olla ummessa kertalaakista.

Toistaiseksi luontoäiti on ollut jäätielle hyvä yhteistyökumppani.