Happosen pariskunta on pyörittänyt maaseuturavintolaa Heinävedellä jo 22 vuotta – Kermankeitaan paistettujen muikkujen maine ei ole pelkkää huhua

Siltä ei oikein voi välttyä varsinkaan, jos veneilee Kermanvirtaa pitkin. Maaseuturavintola Kermankeidas Heinävedellä pistää silmään punaisena Heinävedentien kupeessa joka kerta, kun ohi ajaa autolla.

Viimeisen 22 vuotta ravintolaa ovat pyörittäneet heinäveteläiset Aarno ja Terttu Happonen. Heidän aikanaan Kermankeitaalla on juhlittu monet juhlat ja syöty vielä useammat paistetut muikut.

^{Kermankeitaalla on} tarjolla kesäisin ruokaa ja juomaa, pitopalvelua, venepalveluja ja majoitusta.

Päärakennuksessa on majoitukseen kuusi huonetta ja tilaa parillekymmenelle hengelle. Alakerran ruokaravintolaan mahtuu 80 ihmistä, yläkerran juhlasaliin 150. Siellä tanssitaan tälläkin kesäkaudella useammat häät.

– Tässä käy paljon kalastajia, matkailijoita, kesämökkiläisiä ja paikallisia, Aarno Happonen kertoo.

Talvisin ravintola ja majoitustilat ovat auki tilauksesta.

^{Heinävedellä syntynyt} Happosen pariskunta muutti Helsingistä takaisin synnyinseuduilleen vuonna 1995.

– Pääkaupungin kiire rupesi ahdistamaan, etenkin liikenteessä, Aarno Happonen sanoo.

Ajatus oli siirtyä kotikuntaan tekemään työurat loppuun. Aarno Happonen on työskennellyt sähköalan yrityksissä toimitusjohtajana ja teknisenä johtajana, Terttu Happonen hoitanut kotona pariskunnan lapsia ja tehnyt vuoroja ruokakaupassa.

^{Vuonna 2002} Happoset päättivät tehdä tarjouksen tuolloin myytävänä olleesta Kermankeitaan liiketoiminnasta, liian ison Terttu Happosen mielestä.

Alkuun ravintola oli auki aamusta pikkutunneille saakka ja vuoden ympäri. Iltaisin samaan aikaan saattoi olla käynnissä nuorten disko ja toisessa salissa vanhemmille tanssit. Vilkkaina iltoina juomaa tilattiin tiskiltä enemmän kuin työntekijät ehtivät kaataa.

Asiakkaita piisaa nytkin etenkin aurinkoisina päivinä. Kuluvan kesän joka viikolle on tilattu joko häät tai muu tapahtuma, ja majoitusvarauksia on tehty elokuulle asti. Vieraita saapuu ulkomailta asti.

^{Päivätöistään eläkkeelle} siirtynyt Happosen pariskunta pitää ravintolaa auki nykyään kesäkuun alusta elokuun loppuun tiistaista sunnuntaihin, ei sentään enää yötä myöten. Illalla ovet menevät kiinni kello 20, sunnuntaina kello 18.

– Maanantaisin käydään tukussa, leikataan ruoho ja pestään pyykkiä, Terttu Happonen sanoo.

Happoset ovat jakaneet asiakkaiden palvelemisen ohella työt niin, että Aarno Happonen vastaa yrityksen kirjanpidosta ja muista talousasioista, Terttu Happonen kaikesta muusta.

Keittiön valurautaparilaan Terttu Happonen ei tosin koske kuin pakon edessä, se kuuluu Aarno Happosen valtakuntaan. Siinä paistetaan ravintolan kuuluisia muikkuja.

^{Kermankeidas on yksi} Heinäveden maamerkeistä, ja erityisen tunnettu se on paistetuista muikuistaan. Ne ovat lihapullien ja porsaanleikkeen ohella ravintolan tilatuin annos, Terttu Happonen kertoo.

Joka aamu Aarno Happonen ottaa vastaan paikallisilta kalastajilta lastin yöllä pääasiassa Kermajärvestä kalastettuja tuoreita muikkuja ja perkaa ne itse. Tavallisesti niitä paistetaan asiakkaiden lautasille 10–20 kiloa päivässä.

– Kesäkuun puolenvälin jälkeen nousee parempaa muikkua, se on vähän pulskempaa, Aarno Happonen sanoo.

^{Hyvien paistettujen} muikkujen salaisuus on Aarno Happosen mukaan voissa, oikeissa mausteissa ja valurautaparilassa. Sillä paistopinnasta tulee paras.

Kermankeitaalla tuoreet muikut pyöritellään ensin jauhojen ja mausteiden sekoituksessa ja paistetaan sitten voissa rapeiksi. Muikkujen kylkeen tarjoillaan perunamuusia ja kermaviilikastiketta.

Kermankeitaan muikkuja on väitetty jopa maailman parhaiksi.

Sitä mieltä ovat ainakin Kermankeitaalle Heinäveden musiikkipäiviä suunnittelemaan tulleet oopperalaulaja Juha Kotilainen, kitaristi Janne Malinen ja flyygeleitä kuljettava Ari Harenko.

– Ainakin minun mielestäni, en ole tietenkään kaikkia maistanut, Harenko kertoo.

Kotilaisen mukaan muikuissa on juuri sopivan ohut leivitys. Suolaa on tarpeeksi, ei kuitenkaan liikaa.

– Hyvä paistaja, Kotilainen kommentoi.

Oopperalaulaja kertoo syövänsä Kermankeitaalla muikkuja joka kesä.

^{Maailman parhaat} muikut on paljon sanottu, joten niitä on maistettava itsekin.

Happosten muikut maistuvat tuoreilta, ja niihin jokaiseen on paistettu täydellisen ruskea paistopinta. Pinnalta muikut ovat rapeita ja sisältä meheviä. Kypsyys on kohdillaan, sillä muikut eivät hajoa lautaselle veitsen alle.

Leivityksen mausteseosta pariskunta ei paljasta, mutta siinä maistuu ehkä kuivattu tilli ja ripaus sinapinsiementä. Suolaa on juuri oikea määrä.

Muusikaan ei muikuille paljon kalpene. Se on pehmeää ja täyteläistä mutta ei liian sileää. Voita ainakin on riittävästi. Kastike kruunaa annoksen.

Maailman parhaiksi muikuiksi Kermankeitaan muikkuja on mahdoton väittää aukottomasti maistamatta kaikkia, mutta kovin kaukana ei olla.

Juttu on julkaistu alun perin Karjalaisen Kägi-kesälehdessä. Pääset lukemaan koko lehden tästä linkistä.