Joensuulainen Pinja Päivinen, 25, on lyhytkasvuinen yksinhuoltajaäiti, joka tuli raskaaksi vahingossa

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 30.6.2024.

Kun joensuulainen yksinhuoltajaäiti Pinja Päivinen, 25, kulkee seitsemän ja puolen kuukauden ikäisen Lilya-tyttärensä kanssa ulkona, joku saattaa tulla lässyttäen kysymään, onko hän tosiaan vauvan kanssa ihan yksin ja missä heidän äitinsä on.

– Ihmetteleviä katseita tulee vielä paljon enemmän. Toisaalta olen tottunut olemaan ihmetyksen kohteena, siinä suhteessa lyhytkasvuisen äidin elämä ei juurikaan eroa lyhytkasvuisen elämästä ylipäätään, Päivinen sanoo.

Pinja Päivinen on 122 senttimetriä pitkä. Lyhytkasvuisuus johtuu hänen kohdallaan akondroplasiasta, joka on maailman yleisin lyhytkasvuisuutta aiheuttava luustosairaus. Suomessa sitä sairastaa noin 180 ihmistä.

– Lilyasta nähtiin jo heti rakenneultrassa, että hänellä on sopusuhtaiset raajat ja että hänestä saattaa tulla jopa keskivertoa pidempi tyttö. Siltä edelleen vaikuttaa, eikä se sinänsä ole ihme, sillä biologinen isä on 190-senttinen.

^Raskaus oli vahinko. Pinja Päivinen kertoo eläneensä nuoren sinkkunaisen villiä ja vapaata elämää. Hän on aina tiennyt haluavansa lapsia, mutta vielä tässä hetkessä sitä ei ollut tarkoitus toteuttaa. Vahinkoja kuitenkin sattuu.

– Kun kerroin raskaudesta biologiselle isälle, hän sanoi, ettei ota kantaa mahdolliseen aborttiin muttei aio olla lapsen kanssa missään tekemisissä. Sanoin, että soromnoo, pidän tämän lahjan sitten itselläni.

Akondroplasia ei estä lasten hankintaa, mutta lapsella on 50 prosentin todennäköisyys lyhytkasvuisuuteen. Päivisen raskauden etenemistä seurattiin neuvolassa kuukausittain, ja alusta asti oli selvää, että synnytys tapahtuisi suunnitellulla sektiolla.

– Somessa tuntemattomat ovat kommentoineet, ettei minun pitäisi lisääntyä. Tai sitten on epäilty, etten pysty hoitamaan ja kasvattamaan lasta. Annan sellaisten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minä itse tiedän, mihin pystyn.

Päivinen kertoo, ettei hän ole koskaan elämässään välittänyt siitä, mitä tuntemattomat hänestä ajattelevat. Samalla tavalla hän suhtautuu nyt ikäviin kommentteihin Lilyan ihonväristä: niitäkin nimittäin valitettavasti tulee.

– Kun biologinen isä on afrikkalainen ja tarina vielä se, ettei hän halunnut olla kanssamme tekemisissä, niin kyllähän siitä on tullut kaikenlaisia epäilyjä. Mutta me emme niistä välitä, emmehän, Lilya?

^{Lyhytkasvuisen} raskaudessa on omat haasteensa ja erityispiirteensä. Pinja Päivinen sanoo, ettei ole aivan varma, tajusiko edes lääkäri, kuinka tukala loppuraskaus on, kun kehon mittasuhteet ovat sellaiset kuin hänellä.

– Suunnitelmana oli, että mennään täysille viikoille, mutta Lilya päätti tulla suunniteltua aikaisemmin ja syntyi kiireellisellä sektiolla viikolla 37+2. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Lilya painoi 3 622 grammaa ja oli 50 senttiä pitkä.

Ensimmäisen viikon Päivinen oli Lilyan kanssa sairaalassa, toisella viikolla hänen äitinsä oli kotona apuna. Vauva-arki on rullannut hyvin, eikä lyhytkasvuisuus sinänsä ole siinä erityinen lisähaaste: onhan Päivinen tottunut olemaan lyhyt.

– Toki välillä tuntuu, että kädet eivät riitä nopean lapsen kanssa. Etenkin pesutilanteet vaativat vähän luovuutta. Lilya opettelee, että äidin jakkaroille ei saa kiivetä. Jos tulee tarve vaihtaa vaippa kaupungilla, teen sen hoitopöydän sijaan lattialla.

^Raskaaksi tullessaan Pinja Päivinen asui Vantaalla. Ylämyllyllä asuva äiti ehdotti, että hän muuttaisi ainakin väliaikaisesti kotiseudulle. Päivinen oli ehtinyt ajatella samaa itsekin.

Äidin lisäksi Itä-Suomessa asuu muitakin läheisiä, tukiverkko on laajempi kuin pääkaupunkiseudulla.

– Nyt olemme muuttamassa takaisin Vantaalle. Ystäväni asuvat siellä ja työmahdollisuudet ovat paremmat. Minä myös seurustelen Vantaalla asuvan miehen kanssa, sekin on osasyy muuttaa sinne. Hänestä voi tulla Lilyalle isähahmo, Päivinen kertoo.

Tulevaisuudessa hän haluaisi vielä ainakin toisen lapsen ja mielellään myös kolmannen, jos kroppa vain sen kestää. Ensimmäisen lapsen saapuminen suunniteltua aiemmin muutti elämän kertaheitolla mutta ihanalla tavalla.

Päivisen oma positiivinen elämänasenne näkyy myös vanhemmuudessa, ja hän pitääkin sitä yhtenä suurimmista vahvuuksistaan. Äidin ja tyttären arki on täynnä naurua ja leikkiä. Rajojakin toki opetellaan mutta hellästi.

– Odotan ja toivon, että meistä tulee parhaat kaverit. Että meillä on oikeasti suhde, jossa äidille voi puhua aivan kaikesta. Luulen myös, että Lilya oppii aika nopeasti sellaisen rakastavan kettuilun, jota harjoitamme oman siskoni kanssa, Päivinen naurahtaa.