Pohjois-Karjalan marjametsiin kannattaa suunnata yhä mustikoidenkin perässä – Tältä näyttää karpalotilanne

Mutkitteleva hiekkatie on erittäin hyvässä kunnossa. Pyy lennähtää sen reunasta metsään, vähän ajan päästä toinenkin.

Metsässä on tehty harvennusta. Ollaan Luhtapohjan suunnalla Enossa lähellä isoa suota, mutta sitä ei tiheikön läpi näe.

Tien varteen ovat metsästäjät laittaneet varoituksen koirasta.

Matkaa kertyy reilusti toistakymmentä kilometriä Ilomantsiin menevältä isommalta tieltä, kunnes oikealla pilkottaa puiden välistä avoimempaa maastoa.

Siinä se pienikokoista mäntyä kasvava rimpi on. Sammaleeseen on painautunut hirven jälki.

^Ensimmäiset karpalot löytyvät heti suon reunalta. Hieman etempänä niitä on paljon enemmän.

Suurin osa karpaloista on vielä aavistuksen raakoja, mutta paljon niitä on kypsymässä. Ehkä parin viikon päästä olisi hyvä aika aloittaa niiden keruu talven varalle.

Karpalokausihan jatkuu talventuloon asti, ja marjoja voi poimia vielä lumen altakin.

Töyhtötiainen pirisee iloisen kuuloisesti lentäessään puun oksalta toiselle.

Karpaloiden seassa on pikkuisen puolukoitakin, mutta niitä lähdetään etsimään muualta. Paikalle saapuu pariskunta, joka kertoo tulleensa juuri puolukkaan.

^Koivujen ja haapojen lehdet ovat alkaneet vihdoin kellastua maanantain vastaisen kylmän yön jäljiltä. Täällä suolla on saattanut silloin olla hyvinkin pakkasta.

Karpaloon kuitenkin vasta sitten jonkin ajan päästä, vielä on vähän turhan aikaista.

Ajetaan Enon kirkonkylälle, jonne on matkaa ehkä 25 kilometriä.

Lähellä sitä on runsaasti mäntykangasta. Täälläkin haavan lehdet värisevät tuulessa keltaisina.

^Puolukat löytyvät heti polun varresta. Osa niistäkin on yhä saamatta syvänpunaisen värin, marjojen alapinnoissa on vaaleaa.

Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Rainer Peltola kertoo, että puolukka on aika lailla kypsää jo koko maassa.

– En tiedä aivan pohjoisimman Lapin tilannetta, mutta täällä Rovaniemen korkeudella marjat ovat kypsiä. Siellä, missä rupeaa olemaan yöpakkasia, alkaa olla jo kiire poimimaan, Peltola sanoo.

Hänen mukaansa ei ole kuitenkaan mikään ihme, että raakojakin puolukoita vielä löytyy.

– Marjat kypsyvät eri aikaan. Samassa varvussakin voi olla sekä raakoja että kypsiä marjoja. Tähän vaikuttavat eri tekijät, kuten sääolosuhteet.

^Puolukoiden määrä todistaa luonnonmarjakesän hyvän laadun. Tuli paljon lakkaa, mustikkaa ja puolukkaa ja tulee karpaloitakin, kunhan keruukuntoon kunnolla kypsyvät.

Ja puolukoiden joukossa on vielä paljon oikein hyväkuntoisia ja kookkaita mustikoita. Kun ei ole ollut juurikaan sateita, eivät mustikat ole kastuneet vieläkään pilalle vaan ovat edelleen poimintakunnossa.

^{Mustikkakausi} alkoi Pohjois-Karjalassa jo ennen heinäkuun puoliväliä ja on siis kestänyt nyt jo liki 2,5 kuukautta.

Juuri vähäiset sateet ovat edesauttaneet marjojen säilymisen hyväkuntoisina.

Jos on ollut marjakesä runsassatoinen, niin on se ollut ainakin mustikan osalta myös todella pitkä. Lakan sesonkihan on aina paljon lyhyempi, tosin sen ajankohta vaihtelee alueellisesti ja osin paikoittainkin.

Sää hellii. Aurinko on alkanut paistaa pilvisen aamun jälkeen. Eihän tämän parempaa olekaan.

^Enolainen marjastaja Urpo Ahlholm kertoo keränneensä puolukoita puolisentoista sankoa.

– Semmoista oikein hyvää puolukkapaikkaa en ole löytänyt, mutta kyllä niitä marjoja on, Ahlholm sanoo.

Hänenkin mukaansa monissa puolukoissa on vieläkin ollut valkoisia laikkuja.

– En tiedä miksi, mutta nekin marjat ovat maistuneet ihan hyviltä. Onko vain ettei väriä ole jostain syystä kaikkiin kohtiin tullut, en tiedä. Mustikkaa olen yhä saanut, mutta karpalossa en ole vielä käynyt.