Hiidenvaaran perintömetsässä kulkee kahden kilometrin luontopolku, joka talvella vaatii lumikengät ja ehkä hieman sisua

Jos mielii kavuta Keskijärven kylässä, Ylisen rannalla kohoavan Hiidenvaaran huipulle talviaikaan, on suositeltava varustus lumikengät ja sopivasti sisua – tai jälkimmäisen puuttuessa ehkä liukulumikengät.

Kahden kilometrin mittainen merkitty luontopolku kulkee 8,55 hehtaarin kokoisessa perintömetsässä, jonka puuston keski-ikä on yli 115 vuotta. Joensuun kaupunki suojeli arvokkaaksi luontokohteeksi luokitellun metsän vuonna 2008 kaupungin 160-vuotisjuhlan kunniaksi.

Hiidenvaara kohoaa korkeimmalta kohdaltaan 201,4 metrin korkeuteen merenpinnasta, ja Ylisenjärven pinnasta korkeusero on noin 83 metriä. Kohti vaaran huippua suuntaava luontopolku alkaa pieneltä parkkipaikalta Hiidenvaarantien päästä.

^{Lunta on} maaliskuun loppupuolella varsin paljon ja vaikka polku erottuukin maastosta, ilman lumikenkiä reitille ei ole asiaa. Reitti on merkitty maastoon sinisillä maalimerkeillä ja se lähtee välittömästi nousemaan kohti vaaran huippua.

Reitin varrella on opastauluja, jotka kertovat perintömetsähankkeesta ja Hiidenvaaran luonnosta. Talviaikaan nähtävissä ovat esimerkiksi kilpikaarnaiset männyt ja ristiin rastiin kulkevat rusakon- ja oravanjäljet.

Vaaran laella on näköalapaikka, josta avautuu puiden lomasta itään päin vaaramaisema: Saarivaara, Teyrivaara, Havukkavaara, Pirttivaara ja Haapovaara sekä niiden lomassa Uramo, Vehkalampi, Saarilampi ja Pirttilampi.

Löytyypä näköalapaikan infotaulun luota pienestä puulaatikosta myös vieraskirja, johon voi raapustaa puumerkkinsä todisteeksi vaaran huiputuksesta. Joku muukin näyttää maaliskuussa paikalle lumikenkäilleen.

^{Jos haluaisi päästä} talviaikaan vähän helpommalla, voisi näköalapaikalta suunnata samaa reittiä takaisin parkkipaikalle, tai kääntyä takaisin viimeistään ennen viimeistä laskua Hiidenvaarantielle. Vaaran laella lumikenkäily on vielä varsin helppoa, mutta viimeinen jyrkkä lasku meni ainakin tällä kertaa kahlaamiseksi lumikengistä huolimatta.

Jos kuitenkin jatkaa sinnikkäästi merkityllä reitillä, luontopolun viimeiset 800 metriä kuljetaan tietä pitkin. Metsäosuuden pituus reitillä on siis 1,2 kilometriä. Vaikka reitti on lyhyt, sen varrella ehtii nähdä monenlaista metsää. Kesäaikaan maaston vaihtelevuus tosin tulisi esille paremmin kuin talvella, joten uudestaanhan tänne on tultava.