Melojan on helppo rakastua Koloveteen – luonnonrauha ja kalliot mykistävät

Kun kajakki lähtee lipsuttamaan Kirkkorannan lähtöpaikalta kohti Vaajasaloa ja siitä eteenpäin kohti Ukonvuoren 5 000 vuotta vanhoja kalliomaalauksia, meloja voi rakastua kertalaakista.

Mikä hiljaisuus!

^{Leveä järvenselkä}, pienet ja suuremmat saaret sekä pääsaarten sisäosista eteen putkahtavat kapeat lahdet ja salmet innostavat ahnehtimaan lisää kauniita paikkoja.

Yllätyksenä eteen voi putkahtaa vaikkapa uimaan houkutteleva lampi. Sellainen löytyi heinäkuisena päivänä Vaajasalosta.

^{Mykistävimpiä} ovat kuitenkin jääkauden muovaamat lohkareiset pirunpellot, isot kiviröykkiöt ja pystysuorat kallioseinämät.

Niiden edessä hätäisinkin meloja pysähtyy ja tuntee itsensä pieneksi.

Rauhallisen luontoelämyksen takaa se, ettei isolla osalla Koloveden kansallispuiston alueesta saa liikkua polttomoottorikäyttöisillä veneillä tai muilla vempeleillä.

Siksi Kolovedellä viihtyvät myös saimaannorppa ja saukko.

^{Välillä Kolovedellä} liikkuva unohtaa olevansa vain runsaan tunnin matkan päässä Joensuun keskustasta kansallispuistossa, joka jakaantuu Heinäveden, Enonkosken ja Savonlinnan alueelle.

Melojien yleisin lähtöpaikka on Enonkoskella kansallispuiston itäosassa sijaitseva Kirkkoranta, joka on ainakin heinä–elokuussa usein aika ruuhkainen.

Suomalaisten lisäksi vesille on lähdössä paljon keskieurooppalaisia lomailijoita, jotka pakkaavat kajakkeja perheilleen.

Ruuhka tosin häviää, kun melojat lipuvat vesille. Puistossa on pinta-alaa yli 60 neliökilometriä.

Kirkkorannassa sijaitsee myös kajakkien vuokrauspiste. Kolovedelle mielivä ei siis välttämättä tarvitse omaa menopeliä, sillä yksikkö-, kaksikko- tai kolmikkokajakkien vuokraus on tehty helpoksi.

Vuokraan sisältyvät myös pelastusliivit, melat ja melontakartat.

Enonkoskella yhtä lailla sijaitseva Käköveden lähtöpaikka on kansallispuiston eteläpäässä ja vaatii Joensuusta tulevilta hieman pidemmän autoilumatkan.

^Melominen on tehty Kolovedellä helpoksi. Kirkkorannan lähtöpaikalle on rakennettu melontalaituri, jossa kiikkeräänkin kajakkiin pääsee helposti istumaan ja laiturin reunoista voi pyyhkäistä alkuvauhdit.

Sitten vain Kolovettä eteenpäin – joko oikealle tai vasemmalle. Kansallispuiston alueella ei ole merkittyjä reittejä, mutta melontakartan avulla voi hyvin tehdä saaria ja niemiä hyödyntämällä oman reittisuunnitelman.

Aloittelijakin selviää hyvin alueella, kunhan muistaa vesiretkeilijän perusasiat. Eli melontaliivit, muutaman metrin mittaisen köyden, jolla kajakin saa kiinnitettyä laituriin, nestettä ja pientä syötävää ainakin.

Myös vaihtovaatteet on hyvä varata jopa päivän retkelle mukaan, jos vesi pääsee kastelemaan.

^{Jo ennen lähtöä} jokaisen on hyvä laatia itselleen sopiva reittisuunnitelma, jotta voimat riittävät.

Myös matkanteon tauottaminen on tärkeää. Kolovedellä sitä voi tehdä melko helposti saarihyppelyillä. Tosin joihinkin saariin rantautuminen on kallioiden takia hankalaa.

Saarilla taas korkeuserot voivat olla suuria, mutta hyvillä kävelykengillä selviää mäet ylös ja alas.

Koloveden alueella on myös muutamia luontopolkuja, jos melonnassa jäykistynyttä selkää haluaa välillä oikoa.

Melojan on hyvä olla selvillä myös sääolosuhteista sekä tuulen voimakkuudesta ja suunnasta.

Jos tuuli nousee yhtäkkiä, rannan lähellä melominen auttaa rantautumaan nopeammin.

^{Päiväretkeksi} sopii hyvin esimerkiksi Kirkkorannasta Lohilahden tai Vaajasalon tulentekopaikalle ja takaisin melominen. Edestakaista matkaa tulee noin 10 kilometriä.

Päiväreissuksi käy myös Vaajasalon eteläosan kiertäminen. Noin 15 kilometrin mittaiseen reittiin sisältyy yksi kapeikko, jossa kajakkia voi joutua kantamaan noin sata metriä, jos vettä on vähän.

Kantaminen tai melomalla kapeikossa puikkelehtiminen palkitsee: pöheikön jälkeen oikealla tulevat vastaan hienot kallionlohkareet.

Tälle reitille osuvat myös Ukonvuoren kalliomaalaukset Ukonniemessä. Niiden näkeminen vaatii rantautumisen ja portaiden kapuamisen ylös maalausten viereen.

Koko kansallispuiston kiertämiseen kannattaa varata 2–3 päivää, jos haluaa, ettei melonta mene urakoinniksi. Matkaa kertyy 35–40 kilometriä.

^{Yöpyminen onnistuu} parhaiten, kun meloja pakkaa teltan kajakin säiliöön. Telttailualueita on puistossa 13, mutta ne ovat aika pieniä eikä kaikissa ole teltta-alustoja.

Vaajasalon kallion päällä on muutamia teltta-alustoja, joilta avautuu hienot maisemat järvelle.

Koko kansallispuiston kiertämiseen sopivia leirintäpaikkoja ovat esimerkiksi Pitkäsaari ja Pyylinoja.

Etenkin heinäkuussa saaret voivat olla iltaa kohden ruuhkaisia, eli omaa yöpaikkaa etsiessä voi joutua kaluamaan muutamankin mahdollisen leiriytymispaikan.

Kansallispuiston alueella on kaksi vuokratupaa, Mäntysalon kämppä ja Huhtiniemen vuokratupa, joihin voi varata majoituksen etukäteen verkossa. Vuokramökkejä lähiseudulla on vain muutamia.

Monilla saarilla on käymälöitä, mutta juomavesi on tuotava mukana.

Juttu on julkaistu alun perin Karjalaisen Kägi-kesälehdessä. Pääset lukemaan koko lehden tästä linkistä.