Kolumni: Heikki Turunen Sointulan terassilla on kovempi juttu kuin Aarrekaupunki-hanke

Tuli kesälomalla harrastettua kirjallisuusmatkailua.

Taivalkosken Päätaloviikolla käväisin kolmannen kerran. Vajaan neljäntuhannen asukkaan kuntaan on kaunokirjallisuuden ympärille syntynyt jokakesäinen tapahtuma, joka ei 50 vuoden jälkeenkään osoita kuihtumisen merkkejä. Se on pieni ihme kulttuurin määrärahoja leikkaavassa nyky-Suomessa, jossa kirjat ja lukeminen eivät ole niin arvossaan kuin takavuosina, jolloin isänpäiväpaketeista kuorittiin Päätaloja ja Paasilinnoja.

Viron-reissulla ystävien kanssa ehdotin käyntiä Vilsandin saarella. Vilsandi on läntisen Saarenmaan etuvartio, keskellä Itämeren tyrskyjä oleva majakkasaari, joka runsaan linnustonsa ja kasvistonsa takia on kansallispuistoa. Papissaaren satamasta sinne taksiveneellä pääsi.

Virolainen kirjailija Tõnu Õnnepalu on ikuistanut Vilsandin vuotensa ihastuttaviin kirjoihin, sellaisiin kuin Vilsandin kesä, Loputtomuus ja Lopetuksen enkeli. Katajametsien reunustamilla hiekkateillä, vuokrapolkupyörän selässä käypäläinen pystyy aistimaan paikan erityislaatuisuutta.

Kun tiedotin Vilsandin reissusta someen, sain vastatervehdyksen Hiidenmaan Kõpusta. Sielläkin Õnnepalu on asunut ja ikuistanut nuo elämänvaiheet kirjaan, Paratiisiin. Toinen Õnnepalun ystävä oli käynyt polkupyörällä tänä kesänä katsomassa, mitä Paratiisista on jäljellä.

^{Pohjois-Karjalassa} asutaan kirjallisuusmaakunnassa.

Joensuun kirjallisuustapahtumassa syyskuisin näkyy aina muualtakin tulleita kasvoja. Joka toinen vuosi Kiteellä järjestettävä Maruknat on ollut mainiohenkinen kirjallinen kokoontuminen, joka voi kehua melkoisella luennoitsijakaartilla: Arto Paasilinna, Jarkko Laine, Marja-Leena Mikkola, Aulikki Oksanen, Hannu Raittila...

Kaksi kertaa järjestettyä Heinävaaran kirjallisuuspäivää on kehuttu. Tänä kesänä Sirpa Kähkönen veti talon täyteen.

Tohmajärvellä on vaalittu joinakin kesinä Maiju Lassilan muistoa, Lieksan Vuonislahdessa Heikki Turusen. Kesäteattereissa siellä täällä on vuosikymmenten mittaan tarjottu maakunnan omien kirjailijoiden dramatisointeja, edellämainittujen herrojen lisäksi Simo Hämäläistä, Seppo Lappalaista, Leena Lehtolaista…

^{Silti ajattelen,} että maakunnan kirjallinen elämä kestäisi vielä huolellisempaa kulttuurituottamista matkailijoille.

Heikki Turusen ja esikoisromaani Simpauttajan kestosuosio lähestyvät Päätalo-mittakaavaa. Ei tuosta ole montaa päivää, kun Joensuun Sointulan terassilla Turusen hahmo sähköisti käypäläisiä. Turjailija! Kertalaakista todellisempi Pohjois-Karjala-kokemus kuin takavuosina kehitellyt Aarrekaupunki-hankkeet tai Joensuun humppafestivaalit.

Taivalkosken Päätalo-keskuksen näyttely on mainio kierrettävä. Kirjallista matkailijaa autetaan myös tienvarsien karttakylteillä, joiden avulla kunnasta löytää Päätalo-kohteet, Kallioniemen, Hiltu-Jakin talon, Jalavan kaupan ja vastaavat.

Tampereellakin on muuten tämänkaltainen homma hallussa. Netissä on karttoja kirjallisille raiteille Päätalon, Väinö Linnan, Juice Leskisen, Anni Polvan, Hannu Salaman jalanjälkiin.

Kyllä Lieksa ja Vuonislahti voisivat Heikki Turusen raitteja rinta rottingilla esitellä.