Kolumni: Opettaja Piipposen unelmasta 150-vuotiaaksi monikanavamediaksi

Tänä keskiviikkona täyttyy päivälleen 150 vuotta siitä, kun joensuulaisen opettajan Henrik Piipposen unelma toteutui.

2. lokakuuta vuonna 1874 julkaistiin ensimmäinen Karjalatar, joka muutti nimensä vuonna 1918 Karjalaiseksi.

Piipponen kirjoitti ensimmäisen Karjalattaren etusivulle lehden ohjelmakirjoituksen. Se alkoi näin: ”Karjalattaren täytyy, hywin tuntien alkawain voimansa heikkouden, ujoudella alkaa työnsä julkisuuden alalla. Kaikenlaisen hyödyllisen ja siwistävän tiedon perustus on totuus. Totuus ei taida, eikä tahdo piiloitella pimeydessä, waan pyrkii aina julkisuuteen.”

Karjalaisen päätarkoitukseksi Piipponen linjasi ”kykynsä mukaan työskennellä julkisesti erinomattain paikkakunnan henkisen waurastumisen alalla”.

”Myöskin oman maan yhteiskunnallisia ja waltiollisia asioita, kuin myös ulkomaiden waltiollisia tapauksia koetetaan tilaisuuden mukaan seurata”, päättyi ohjelmakirjoitus.

^{Maamme kolmanneksi} vanhimpana edelleen ilmestyvänä suomenkielisenä sanomalehtenä Karjalainen voisi hyvin ottaa lähes kaiken tuon ensimmäisessä Karjalattaressa määritetyn ohjenuorakseen myös nyt 150 vuotta myöhemmin.

Ja melko lailla on itse asiassa ottanutkin, kun tuota ohjelmakirjoitusta vertaa tämänhetkiseen Karjalaisen linjaan, joka määritetään lukijalupauksessamme.

Tärkein ja keskeisin näistä ohjenuorista on kertoa totuus, onpa se sitten kaunis tai ruma. Tietonsa luotettavuudella uutismedia lunastaa lukijoidensa, kuuntelijoidensa ja katselijoidensa luottamuksen aina joka päivä erikseen.

Käsitys totuudesta on vain usein subjektiivinen. Se riippuu näkökulmasta. Median tehtävä onkin vaalia moniarvoisuutta ja tarjota useita näkökulmia sekä eväitä siihen, että jokainen voi muodostaa asioista omat mielipiteensä.

Tärkeämpää kuin mihin mielipiteeseen on päätynyt on se, että on pohtinut ja punninnut asiaa eri näkökulmista sekä siten sivistänyt itseään.

Avoimuus myös muiden mielipiteille on tärkeä osa sivistystä. Voi olla perustellusti toista mieltä, mutta ei siitä tarvitse loukkaantua, pahastua ja jopa suuttua. Tai toki tänä päivänä nimenomaan voi, ja sille sivistymättömyydelle on myös oma alustansa, sosiaalinen media.

^{Me Karjalaisen} tämän päivän tekijät tunnemme nöyryyttä lehtemme poikkeuksellisen pitkän historian edessä. Puhun itse mielelläni edelleen myös sanomalehdestä enkä vain uutismediasta, vaikka Karjalainen on jo vahvasti monikanavainen ja paljon muuta kuin painettu lehti.

Ennemminkin on niin, että käsitteenä sanomalehti on laajentunut eikä tarkoita ihmisten mielissä yksinomaan paperilehteä.

Karjalaisen 150 vuoden historiasta 106 vuotta olimme osa Pohjois-Karjalan Kirjapainoa, nykyistä Rebl Groupia. Viime keväästä alkaen Karjalainen ja muutkin entisen konsernimme mediat ovat olleet osa Mediakonserni Keskisuomalaista.

Tämä omistajavaihdos maamme johtavaan mediataloon vahvistaa merkittävästi Karjalaisen ja lehtiryhmämme elinvoimaa jatkaa pitkälle tulevaisuuteen.

Se näkyy lähiviikkoina myös selkeinä parannuksina, kun verkkoalustamme ja sovelluksemme vaihtuvat selvästi entistä parempiin. Myös sisältömme runsastuu entisestä selvästi, paikallisesta sisällöstä tinkimättä.