Kolumni: Kulttuuri antaa ja kantaa

Britannian legendaarisen pääministerin Winston Churchillin suuhun on laitettu sutkauksia monista asioista. Myös kulttuurista.

Churchillin kerrotaan sanoneen ”mitä me sitten puolustamme ellemme kulttuuria?” Tarinan mukaan hän tokaisi näin, kun sotaministeriön väki esitti kulttuurirahojen siirtoa armeijan hyväksi Saksan hyökätessä Britanniaan vuonna 1940.

^{Tietysti valtion} tärkein tehtävä on suojata kansalaisiaan ulkoista vihollista vastaan ja turvata sisäistä järjestystä. Olen huomannut, että Suomenkin puolustuspuheeseen on ryhdytty yhdistämään kulttuuri: se nähdään voimana henkisen kriisinkestävyyden kannalta. Maanpuolustuskursseillakin tästä puhutaan.

Tarvitsemme kulttuuria vahvistamaan henkistä kanttia, tuottamaan elämyksiä ja antamaan suvantokohtia ongelma- ja kriisipainotteisessa maailmassa.

^{Kulttuuria voi} tarkastella sekä laajassa että suppeammassa mielessä. Suomi on rakentunut hyvinvointiyhteiskunnaksi ja maailman onnellisemmaksi maaksi vuosisatojen aikana. Vaikutteita olemme saaneet laajasti ulkopuolelta, niin lännestä kuin idästä.

Kielemme on omaperäisintä mitä meillä on. Kansainväliset aatevirtaukset ja kansallisen identiteetin nousu kultakauden taiteilijoineen loivat pohjaa itsenäiselle Suomelle.

^{Olemme viime} vuosikymmeninä jollakin tavalla kyenneet käsittelemään historian hankalia kohtia: kansalaissotaa, toisen maailmansodan traumoja, suomettuneisuutta ja saamelaisten kohtelua.

Henkisesti vahva kansakunta uskaltaa tehdä avointa itsearviointia. Tätä tarvitaan tänäänkin. On myös luettava omaa aikaa ja arvoja. Suomalaista yhtenäiskulttuuria ei enää ole. Mikä minulle on arvokasta ja tavoittelemisen arvoista, ei ehkä toiselle olekaan.

^{Kulttuuri on} laajassa mielessä suomalaista elämäntapaa, yhteistä historiaa ja kulttuuriperintöä. Tätä kaikkea pitää arvostaa muistaen samalla, että emme voi museoitua. Eristäytyminen tuo harvoin hyvää tullessaan.

Entä kulttuuri suppeammassa mielessä? Tarkoitan niin ammattitaitelijoiden tekemää taidetta kuin ihmisten omaehtoista kulttuurin harrastamista. Kulttuuria ei pidä elitisoida, sen pitää olla tarjolla kaikille.

^{Harva jaksaa kaivaa} esille juuri julkaistun hallituksen kulttuuripoliittisen selonteon. Ei tarvitsekaan, konkreettisempaa on itse tehdä tai harrastaa.

Kirjastot ja kansalaisopistot palvelevat, teatterit ja konsertit kutsuvat, Joensuun kirjallisuustapahtuma lähestyy, vapaat ryhmät ja taiteilijat keikkailevat, kuvataidetta löytyy esimerkiksi Ahjosta. Tänään tehdystä tulee huomisen kulttuuriperintöä.

Ei rajata eikä arvoteta toistemme taidemieltymyksiä. Kannustus on sallittua. Kulttuuri antaa ja kantaa.

Kirjoittaja on vaikuttamisen asiantuntija ja eduskunnan entinen puhemies.