Kolumni: Kilpaurheilu on turhaa – Juuri siksi valtion pitää satsata siihen miljoonia

Suomalainen huippu-urheilu on herättänyt viime aikoina paljon keskustelua Suomen surkean olympiamenestyksen myötä.

Syyt menestymättömyyteen ovat monessa asiassa, mutta paljon tiivistyy myös siihen, kuinka tärkeää huippu-urheilu on yhteiskunnassamme.

Keskustelu siitä on entistä tärkeämpää, kun urheilulle korvamerkityt veikkausvoittovarat siirtyivät kokonaan valtion budjettiin. Tässä muutoksessa urheilun on perusteltava olemassaolonsa tärkeys. Moni asiantuntija arvelee, että urheilun tuki valtion suunnalta heikkenee lähivuosina.

Onko urheilua tarpeellista tukea? Liikunnan tärkeyden luulisi olevan kaikille selvää, mutta kilpa- ja huippu-urheilumenestyksen osalta kysymys on kinkkisempi. Joonas Kuisma kirjoitti 10.8. Ilta-Sanomissa kuinka Suomi on pelannut olympialaiset läpi.

^Kansallinen itsetunto ei enää riipu mitalisaaliista, onneksi. Eikä Suomen tarvitse kiillottaa kilpeään ja peitellä ihmisoikeusrikkomuksia urheilun avulla, kuten monilla mailla on tätä nykyä tapana.

Kilpaurheilu on loppujen lopuksi melko harvalle työ. Voi kysyä, tarvitseeko valtion rahoittaa, jos joku haluaa rullahiihtää Alpeilla tai joku toinen yleisurheilla tammikuussa Teneriffalla. Tulee se kesä Suomeenkin.

Iät ja ajat on myös perusteltu, että huippu-urheilumenestys saa kansan liikkumaan. Niinhän sitä luulisi ja ainakin itse kuulun niihin, jotka ovat laskeneet liukurilla mäkeä leikkien Janne Ahosta tai kopioineet Lionel Messin askeleita. Useat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei esikuvien merkitystä kansan liikuttamiseen ole olemassakaan.

Kilpaurheilu ei ole samalla tavalla tärkeää kuin terveydenhuolto tai koulutus. Ilman sitäkin pystyy elämään. Vai muuttuiko kuinka monen elämä kovinkin pysyvästi nyt, kun Suomi jäi ensimmäistä kertaa kesäolympialaisissa nollille?

^{Asian ydin} onkin siinä, että urheilu on turhaa, mutta juuri siksi tärkeää. Jos se on harvalle työ, niin se on todella monille viihdettä, elämyksiä ja yhteisöllisyyttä. Paikka päästä pois arjen ahdistusta. Keskittyä ja eläytyä johonkin merkitykselliseen. Mutta johonkin, joka ei kuitenkaan heilauta elämää mihinkään. Turvallista.

Kaikki eivät tietenkään näin koe. Ihmisille eri asiat ovat tärkeitä. Minun puolestani kaikki teatterit joutaisi lakkauttaa. En niissä käy, ei kiinnosta. Mutta se mikä ei toiselle ole tärkeää, on toiselle ehdottomasti sitä.

Siksi teatteritkin ovat aivan yhtä lailla tärkeitä kuin urheilukilpailut.

Vastakkainasettelu ei ole järkevää. Urheilua ja kulttuuria lyödään usein vastakkain, niin tein juuri itsekin. Loppujen lopuksi niissä kummassakin on kyse samasta asiasta. Ne eivät ole lähtökohtaisesti elintärkeitä asioita. Joidenkin sakset käsissä kaikesta vastaantulevasta leikkelevien mielestä luksusta.

Tällaiset asiat ovat kuitenkin olennainen osa elämää. Elämästä lähtee paljon tärkeää sisältöä pois, jos se on päivästä toiseen samanlaista arkea vailla elämyksiä. Myös valtion tulee tukea toimintaa, joka tuottaa ihmisten elämään värejä ja sävyjä.

^Siksipä on toivottavaa, että myös tulevaisuudessa suomalaiset kamppailevat olympiamitaleista ja ehkä joskus niitä myös voittavat. Sillä on ihmisille merkitystä.