Kolumni: Pohjoiskarjalaisuus on entistä enemmän avoimuutta ja avarakatseisuutta

Mitä on pohjoiskarjalaisuus? Mitä meille merkitsee kotimaakuntamme? Mitkä ovat sen myönteisimmät piirteet, jotka erottavat sen muista maakunnista?

Entä me pohjoiskarjalaiset? Mikä erityinen tekee meistä oman juhlansa arvoisia?

^{Näitä kysymyksiä} on syytä pohtia jälleen näin Pohjois-Karjalan juhlaviikolla, jonka me yhdessä kahdeksan vuotta sitten määritimme.

Tuolloin Karjalainen ja Pohjois-Karjalan maakuntaliitto järjestivät neuvoa-antavan äänestyksen maakuntapäivästä.

Sen perusteella valinta piti tehdä kahdesta selvästi eniten ääniä saaneesta vaihtoehdosta eli Pohjois-Karjalan läänin syntymäpäivästä 1. maaliskuuta sekä Uudenkaupungin rauhan solmimispäivästä 30. elokuuta. Uudenkaupungin rauhassa Pohjois-Karjalan alue voidaan katsoa määritellyn ensimmäisen kerran.

Kun valinnassa myös kesä peittosi talven, näistä jälkimmäinen voitti ja joka vuosi vietettäväksi maakuntapäiväksi määritettiin elokuun viimeinen lauantai.

^{Koska aitojen} ja iloisten ihmisten Pohjois-Karjalaan ei sovi ainainen pönötys, maakuntapäivää sovittiin vietettävän yhteisöllisenä, useiden toimijoiden järjestämien tapahtumien sarjana elokuussa.

Tämä on ollut hyvä ratkaisu, ja maakuntaliitto on hienosti teemoittanut maakuntapäivää joka vuosi.

Tänä vuonna maakuntapäivän teema on Makujen Pohjois-Karjala. Sitä tähän kirjoittaessakin herahti heti vesi kielelleni.

Tiedätte kyllä, mitä kaikkea täkäläistä tarkoitan.

^{Me Karjalaisessa} hoidamme oman leiviskämme.

Monikanavaisena maakuntauutismediana olemme julkaisseet verkko edellä maakuntateemaan liittyviä juttuja koko tämän viikon ajan, ja keskiviikon lehti on tavanomaista runsaampi maakuntanumero, joka on digitaalisena näköislehtenä vapaasti kaikkien luettavissa, myös arkistoineen.

Samalla avautuu kaikille mahdollisuus tutustua päivän ajan tavanomaisesti vain kestotilaajille tarjolla olevaan Karjalaisen Kaiku-arkistoon, josta sanahaulla löytää Karjalaisen juttuja lehden perustamisvuodesta 1874 alkaen.

Niin, lokakuussa tulee tosiaan täyteen 150 vuotta Karjalaisen ensimmäisen numeron ilmestymisestä, tuolloin vielä Karjalatar-nimellä.

^{Mitä se pohjoiskarjalaisuus} sitten tänä päivänä onkaan, siis muuta kuin Pohjois-Karjalan maakuntauutismedian jo harmaantuneen päätoimittajan elvistelyä ja vanhojen muistelua?

Itse olen tehnyt sellaisen tervetulleen havainnon, että alati entistä enemmän pohjoiskarjalaisuus on myönteistä avoimuutta uusille vaikutteille.

Jos sosiaalisessa mediassa ahdasmielisyys ja vihapuhe onkin vallalla, Pohjois-Karjala päinvastoin avautuu ja katsoo koko ajan uutta entistä uteliaammin, avarakatseisemmin ja myös ymmärtäväisemmin.

^{Erityisesti itseäni nuoremmissa} sukupolvissa näkyy entistä selvemmin myös terve itsetunto ja usko omaan osaamiseen, samoin kuin myönteinen optimismi.

Haluan tässä yhteydessä antaa erityistunnuksen maakuntajohtajallemme Markus Hirvoselle. Hän näyttää hyvää esimerkkiä siinä, kuinka olla maakunnan edunvalvojana tiukka ja tinkimätön mutta tehdä sekin myönteisesti oman maakunnan onnistumisia korostaen.

Se on taitavaa tasapainoilua, koska meillä on myös kaikki oikeus vaatia valtiovallalta samat edellytykset onnistua kuin muut saavat.