Torstaina julkistettu Ylen kannatusmittaus vahvistaa kuvaa siitä, että perussuomalaiset on syömässä hallituskumppaniaan kokoomusta elävältä. PS nousi nyt Ylen toisessa mittauksessa peräkkäin kokoomuksen edelle, nyt jo lähes puolentoista prosenttiyksikön marginaalilla.
PS ja sen puheenjohtaja Riikka Purra ovat toden totta nousemassa kokoomuksen ja sen puheenjohtajan, pääministeri Petteri Orpon sijaan varteenotettavimmiksi SDP:n puheenjohtajan Antti Lindtmanin mahdollisen pääministeriyden haastajiksi.
Aivan samalla tavoin Purra ensin tänä syksynä ohitti Orpon ja lokakuun yrittäjägallupissa vahvisti asemaansa pk-yrittäjien pääministerisuosikkina.
Kokoomuksen päätös huolia perussuomalaiset hallituskumppanikseen on osoittautumassa sille suureksi strategiseksi virheeksi. Se saakin syödä sitä omaa lääkettään, jota sen piti syöttämän persuille. Hallitusvastuunhan piti syödä PS:n kannatusta!
Tämän tilanteen pitäisi olla keskustan päiväuni, jollaisesta se on unelmoinut viimeiset kahdeksan vuotta entisen puheenjohtajansa Juha Sipilän pääministerikauden jyrkästä keskustan kannatussyöksystä lähtien.
Nyt luulisi olevan tilaa keskustaoikeistolaiselle maltilliselle voimalle.
Kokoomus on liisterissä ja Orpo lirissä, jopa yltyvän pilkan kohteena. Perussuomalaiset on mukana hallituksessa, joka sen kannattajakuntaa raivostuttaen leikkaa sairaalapäivystyksistä ja sosiaaliturvasta sekä korottaa yleistä arvonlisäveroa eikä vastaa huutoonsa bensan ja dieselin hinnannoususta.
Eikä keskustan kannatus vain ota noustakseen. Ei, vaikka ensin Sipilän jälkeen puheenjohtajaksi haparoimaan valittu Katri Kulmuni on vaihdettu varmaotteiseen Annika Saarikkoon ja sitten vielä Saarikkokin jokaisen toivevävyyn, kankeaan tanssijaan ja sympaattisen itseironiseen Antti Kaikkoseen.
Keskusta on nyt puheenjohtajansa näköinen. Se on ihan kiva, perinteisesti monen kakkossuosikki. Siihen suhtaudutaan myös uusimman puoluebarometrin mukaan SDP:n jälkeen kaikista puolueista toiseksi myönteisimmin.
Vaan kun ei se ihan kiva mihinkään riitä.
Keskusta jää muiden puolueiden varjoon, ja siinä on vanhan maalaisliiton vahvaa tuoksua. Pohjois-Karjalassa tämä näkyy juuri nyt Palokin koskien vapauttamisen tanakkana vastustamisena.
Vaikka kokoomuksen pudotessa luulisi olevan tilaa keskustaoikeistolaiselle maltilliselle voimalle, keskusta ei näytä pystyvän ottamaan tuota tilaa haltuunsa.
Perussuomalaiset on syömässä paitsi pääruoaksi kokoomuksen myös välipalaksi keskustan. Keskustasta valuu kannattajia persuihin samalla tavoin kuin kokoomuksesta.
Eduskuntavaalien jälkeisistä hallitusneuvotteluista on tulossa erittäin vaikeat. PS:n nousu ja kokoomuksen pudotus ovat viemässä edellytykset SDP:n ja kokoomuksen varaan rakentuvalta sinipunahallitukselta.
Päävaihtoehdoiksi ovat muodostumassa koko vasemmiston, siis SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden sekä keskustan kansanrintamahallitus sekä perussuomalaisten, kokoomuksen, keskustan ja kristillisdemokraattien konservatiivihallitus.
Vielä olisi toki neljäskin tie: SDP:n, kokoomuksen ja keskustan hallitus. Se vain jättäisi perussuomalaisille koko opposition poliittisen tilan mellastaa.
Keskustaa siis tarvittaisiin näistä useimpiin, mutta sen pitäisi ensin itse keksiä, miksi se olisi äänestäjille välttämätön. Jos keskusta ei pysty kasvamaan tällaisessakaan tilanteessa, milloin sitten?